Hälläkö väliä

Aloittaessani lukemaan Seth Godinin e-kirjaa What matters now, ajattelin sen käsittelevän markkinointia niin, kuin sen yleensä kai mielletään; teoriaa mitä luultavimmin (ainakin nimen perusteella) näkökulmasta, mikä on tärkeää nyt, tänään ja huomenna. Ihmetyksekseni sain kuitenkin huomata olevani ainakin osittain väärässä, sisältö oli kaukana perinteisestä.

Comfort Zone

E-kirja käsittelee elämän ja elämisen (johon luonnollisesti kuuluvat niin henkilökohtainen kasvu ja kehitys, työelämä, ihmisshteet jne) peruspilareita, jokapäiväisiä toimintoja ja toimintaamme vaikuttavia partikkeleita. Minä näin teoksen ravisteluna tai ainakin yrityksenä ravistella ja saada ihmiset näkemään jokapäiväisen, kaavoihin kangistuneen arjen läpi ja kiinnittämään huomiota pieniin asioihin. Asioihin, joilla kuitenkin on suuri vaikutus. Teos käskee meitä hengähtämään, hymyilemään vieraalle, ajattelemaan ja ennen kaikkea toimimaan jokaiselle persoonalle ominaisella tavalla, tekevän elämästä juuri meidän näköisiä. Kiteytettynä siis poistumaan omalta mukavuusalueelta.

Break a leg people!

Teos esittelee hienojen ajattelijoiden suuria ajatuksia, ajatuksia jotka ovat totta, tärkeitä, vaikuttavia ja jopa toteutettavissa olevia. En kuitenkaan näe kirjaa absoluuttisena totuutena, paremminkin herättelijänä. Päivästä toiseen samaa rataa kulkeva arki tukkii ihmisen ajatustenvirtaa, ellei joku välillä pääse tökkäämään ja herättelemään.

Eräässä asiakaspalvelukoulutuksessa neuvottiin, kuinka päästä irti aamurutiineista ja näin herättää aistit avoimiksi uusille toimintamalleille ja ajatuksille. yksinkertaisuudessaan neuvo oli rutiinien rikkominen;  jos aamulla ensimmäisenä keität kahvia ja syöt aamupalaa, tee se joskus viimeisenä. Kruunaa aamusi poistumalla ikkunasta oven sijaan (ei suotavaa jos asut kerrostalossa..), ravistele henkistä itseäsi.

Itsensä etsijät

Mieleeni jäi lausahdus ”Getting things done is not the same as making things happen”. Miksi tehdä jotain pelkästään tekemisen takia? Miksi mennä töihin pakosta sen sijaan, että voisi työskennellä mielenkiintoisessa ympäristössä ja tehdä jutusta oman näköisesi, antaa osan itsestäsi? Miksi mennä kuntosalille ja polkea kuntopyörää samalla kun luet Cosmopolitania sen sijaan, että tehokkaasti treenaa puoli tuntia jotta edes joskus pääsisi tavoitteeseen? Pelkkä asioiden tehdyiksi saaminen ei siis muuta asioita, vaan korkeintaan ylläpitää jo olemassa olevaa tai jopa estää kehittymisen. DIY – do it yourself; kehity.

Kaavoihin kangistumista aiheuttaa myös pelko, jota teoksessa muutamassakin kohdassa käsiteltiin. Ihannoimme pelottomia ihmisiä, ihmisiä jotka tuovat esille massasta eriävän mielipiteensä, taistelevat sodassa ja auttavat apua tarvitsevia. Haluaisimme olla kuin he. Hekin ovat kuitenkin vain ihmisiä, ihmisiä, jotka ovat tehneet päätöksen olevansa rohkeita pelosta huolimatta. Totuus pelottaa, muiden ajatukset, muiden paremmuus, oma saamattomuus ja laiskuus, sinisilmäisyys, luottaminen, päätöksen tekeminen.

Olemisen sietämätön keveys

Kirja myös tiivistää ihmisen olemusta yksilönä, omana itsenään, ainoana. Kirja saa ajattelemaan ja pohtimaan omaa pienuuttaan, mutta taas toisaalta sitä, miten kukaan muu kuin sinä itse ei määrää elämäsi suuntaa tai sen osasia. Nobody-sivu kaikessa melankolisuudessaan pistää miettimään. ”Kellään ei ole vastauksia, kukaan ei kerro totuutta, kukaan ei tunne tuskaasi, kukaan ei suojele sinua terroristiuhalta.” Sanontakin sanoo, vain kuolleet kalat menevät virran mukana. Kukaan ei laita rattaita elämässäsi pyörimään tai tuo valmiiksi katettua tarjotinta eteesi; valitse tästä. Elämä ei ole helppoa, mutta pitääkö sen ollakaan? Olisiko helppo enää kaiken sen vaivan arvoista? Eikö juuri vastoinkäymiset (käsiteltävässä mittasuhteessa) opeta ja avarra ajattelua, saa meidät tuntemaan olevamme olemassa ja elossa, ole punainen lanka? Miksi kukaan taistelisi ei minkään puolesta? Helppo=olematon? 

Elämä vaatii oivaltamista, järistystä, asioiden ja ajattelun liikahtamista. Näin ainakin minun kohdalla. Elämän kaikissa osa-alueissa on paljon tuntematonta ja epäilyä, vaikeuksia. Ratkaisuna voi jäädä seisomaan paikalleen ja katsoa pois lipuvaa selkää, mahdollisuutta ja elää sitä hetkeä uudelleen ja uudelleen. Tai huutaa perään, poistua omalta mukavuusalueelta ja ottaa askel, hypätä tuntemattomaan. "So leap!" Minussa kirja siis herätti paljon ajatuksia ja niin kai sen oli tarkoituskin, kevyesti järkyttää maata lukiansa jalkojen alla. ”Tell the truth-even if it hurts. Actually, especially if it hurts.”